Puppies

Hei vain kaikki rakkaat lukijani.

Oon aika ilonen kun mun blogia on katsottu yli 10 000 kertaa... :o Kuullostaa tosi isolta luvulta ! Että iso kiitos sinulle joka juuri luet tätä ! <3













Viime viikko oli tuskanen ja rankka. Aloin keskittymään enemmän taas siihen mitä suuhuni laitan. Eli käytännössä jätin kaiken roskaruoan ja herkut pois. Aloin siis noudattamaan Pt:ni tekemää ruokavaliota taas. Yllättävän vaikeeta. Todella vaikeeta. Mä oon vaan niin kova syömään :D Kamalaa tehä aamulla lunchboxeja ja kattoo ku muut syö hyviä muroja aamupalaks kun ite syön vaan proteiinimuroja ja maitorahkaa. Vaikkakin tykkään molemmista. Mutta ei oo helppoa. Tiukka ruokavalio, paljon reeniä PLUS viis lasta on aika huono yhdistelmä, voin kertoa... Mutta perjantaina sain itkeä äidille, iskälle ja siskolle skypessä kurjaa oloani joka auttoi kummasti.

Olin viime viikon maanantaina hoitamassa Sophien (Brigitten ystävän) kolmea ihanaa lasta. Helppo homma taas kerran. Vanhemmat menivät dinnerille ja mä laitoin lapset nukkumaan ja katoin huippumalli haussa telkkarista. Ja palkka juoksi. :D Ei vaan onhan se oikeesti tärkeetä että siellä joku oli niiden kanssa. Mutta kuullostaa vaan tosi hauskalta musta, oikeen lastenhoitoa kerrassaan !

Koko viikko meni tosiaan lenkkipoluilla, salilla ja kotona. Ei mitään sen kummempaa. Oon niin rakastunut juoksemiseen täällä. Se on niin kuluttavaa ja oon huomannu tosi suuuren kehityksen joka tietty tuntuu tosi kivalta ! Sunnuntaina oltiinkin Annan ja Crissin kanssa juoksemassa 10km, kun Jarrodilla oli juoksutreenit. En ikinä olis uskonu että jaksan juosta 10kilsaa. Tai kun en ikinä tiedä kuinka monta kilometriä mun lenkki normaalisti on. Tiedän vaan että juoksen n. tunnin. Mutta se meni yllättävän helposti ja aikaa kului 50min. Oon aika ylpee itsestäni ! Sen jälkeen ei sitten vähään aikaan ees kävelty :D Oli meinaan aika poikkinainen olo.

Perjantaina näin yhtä saksalaista tyttöä joka on täällä kanssa au pairina. Oli ihana nähä jotain jonka tuntemuksiin oli niin helppo samaistua ja voi että tunsin oloni taas niin hyväksi ja onnelliseksi kun kuulin ettei sillä oo niin kiva perhe ja se ei oo niin onnellinen. Tai sillä on vaan tosi paljon enemmän töitä kun mulla, se perhe ei oo niin tiivis ja isäkin kuulemma syö eri huoneessa kun muu perhe. Olin ihan ihmeissäni. Lapset ovat kuulemma niin kova äänisiä ja villejä että se ei jaksa rankan työpäivän jälkeen kattella niitä !! Kuka ihminen tekee lapsia ja on tollanen!?!? Ja niitä lapsia on kaksi... Tulis tänne... :D Sit alkaisin jo ymmärtää vähän paremmin jos täällä haluis toimia samalla tavalla. Mutta tosiaan tosi kiva tyttö, ja ihana saada vähän muun maalaisiakin kavereita kun vaan suomalaisia. Isi on ainakin ilonen :D Vaikkakin kun oon Annan kanssa niin ollaan myös yleensä jonkun aussin kanssa joten puhutaan enkkua. :)

Niin sitten itse otsikkoon. Kaikki varmaan arvaavat mitä otsikko meinaa. Kyllä, meille tuli tosiaan tossa maanantaina nuo neljä aivan mahdottoman ihanaa ja pikkuista pentua. Ne on tosiaan 7viikkoa vanhoja ja sisaruksia. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Me nimettiin ne kaikki, tai siis Tully ja Mub nimesivät... Star Warsista olisi pitänyt olla Tullyn mukaan kaikki nimet mutta se sitten onneksi tyyty siihen että yksi on Yoda. Toinen poika on nimeltään Obi, tytöt on Dora ja Fatty koska hän on niin pullea. :D Nämä pennut oli jätetty jonnekin tienvarteen josta ne oli siis löydetty. Äidistä ei tietoakaan mutta luultavasti joku työkoira. Epäillään että ne on Kelpien ja border collien sekotus. Mutta varmaksihan noista ei oikeen ikinä tiedä. Mutta jos joku on varmaa niin se että ne saa niin paljon rakkautta täällä ettei mitään rajaa. Kaikki vaan pussailee ja halailee niitä kokoajan. Ollaan koko perhe niin eläinrakkaita. Ne on täällä nyt sitten seuraavat kolme viikkoa, katotaan vaan niin seuraavassa tekstissä oon aivan eri mieltä noista pennuista. Toivotaan vaan ettei ne ala ihan kamalan vaikeiks ja villeiks. Siihen asti on hyvä kun ne syö ruokansa, nukkuu yöt hyvin eikä ala pissailee ympäri taloa. Mutta onneks ne ei vielä kiipee niiden aitauksen aidan yli. Sitä odotellessa.

Näillä lapsilla alkaa kevät loma tän viikon jälkeen joka kestää kaks viikkoa. Tiedossa on Indigon ratsastus leiriä ja poikien tennis leiriä. Täällä on koululaisilla ihan kauheesti lomia. Varmaan viis tai kuus viikon tai kahen mittasta lomaa per lukuvuosi plus tietty kesäloma joka alkaa joulusta ja kestää helmikuun alkuun.

Ens viikolla on muuten aussi fudiksen finaali joka on täällä tosi iso tapahtuma. Kaikki menee aina jonkun ystäväperheen luokse grillailemaan ja kattomaan peliä. Kuulemma kaikki on sillon aina aivan humalassa. :D Siitä alkaa virallisesti täällä kesä. Aika hullua. Mutta niin ihanaa !! Tänään on nimittäin KOKO päivän satanut. Siis ihan taukoomatta. En tajua mistä tota vettä riittää. Altaasta tulee ihan kohta nimittäin vedet yli. Tää ilma tekee mut niin pirun väsyneeks että olin jo kuuden aikaan aivan valmis nukkumaan. Tässä odottelen että Campbell tulee töistä kun Brigitte lähti lasilliselle Sophien kanssa.

Kaikki sujuu edelleen täällä aika hyvin ja ei oo paljoo valittamista. Viime tekstiin sellanen korjaus ettei kukaan saa väärää käsitystä perheestäni täällä. Tully on ihana lapsi niinkun kaikki muutkin, hän vain on hiukan hankalampi tapaus. :D Koen että tämä blogini on jonkinlainen päiväkirja mulle niin välillä saatan vähän ehkä liian voimakkaasti ilmaista tuntemuksiani. :D Toivottavasti kukaan ei siis ajattele että olisin jotenkin puhunut pahaa ihmisistä täällä tai mitään muuta. :) Välillä on vaan vähän rankempaa mutta, onneksi rakkautta riittää edelleenkin! Jotenkin vaan alkaa huomaamaan miten erilainen kasvatusmenetelmä ihan ylipäätään kaikillä australialaisilla vanhemmilla on verrattuna suomalaisiin. Täällä on tapana asua aika paljon vanhemmaksi kotona kun Suomessa, vanhemmat pitävät lapsiaan aika vaivoina. Esimerkiksi huomasin tossa aamulla että Hugo 11v oli eilen illalla nukkumaan mentyään juonut maitoa nokkamukista... Mutta olen myös huomannut että aikalailla kaikki vanhemmat ovat myös jollainlailla rennompia kun yleisesti Suomessa. Ei ehkä niin stressaantuneita ja ehkä jonkilainen hälläväliä meininki on aika monissa perheissä. Niinkun hyvällä tavalla jos niin voi sanoa. Hyvin vaikea selittää mutta no esimerkiksi yhden baari-illan jälkeen mentiin yhden kaverin luokse yöksi jonka kotona ovet olivat lukossa eikä avainta ollut mukana. Yritettiin sitten autotallin ovea avata johon kaverini isä heräsi ja tuli ovelle. Olin aivan varma että hän on aika raivona herätessään neljän aikaa aamuyöllä avatakseen meille ovea. No ei hänhän vain tokaisi että miks te ette koputtanu niin olisin heti tullut avaamaan. :DDD Naureskeli ja meni nukkumaan. Aika rentoa musta. Ja se on tosi jännä kuinka näitä lapsia opetetaan sanomaan kiitosta ja ole hyvää ja please sanaa pitää käyttää koko ajan !! Tänään olin aamulla lenkillä ja mun takana pyöräili poika joka soitti kelloa, väistin häntä tietenkin sivummalle. Hän pyöräili mun ohi ja kiitti. Kylläpä muuten tuntu kivalta kuulla kiitos. Vaan siitä että väistin häntä sivummalle. Olin ihan ällikällä lyöty. En ikinä oo kuullu Suomessa että yksikään ihminen kiittäisi tuollaisessa tilanteessa?! Jos jotain täällä opin niin ainakin kiittämään. :D


Loppuun vielä kuvasatoa:

Proteiinipannaria

Indigo kauniina <3

Salin jälkeen ilosena :D

Hauis on tainnut jonkin verran kasvaa. OMG

Ihana takkatuli saatiin vihdoin, niin kotoisa olo!

Jarrodin juoksureenit

Anna poikki lenkin jälkeen

Brigitte halus ottaa kuvan, jotta äiti näkee että teen täällä jotain :D

Pumpkinsosekeittoa, hapankorppua ja tietty lasi viiniä. NAM !

Sitten nämä ihanuudet !! <3

Kiitos vielä tuhannesti rakkaille lukijoilleni !! On ilo kirjoittaa teille !!!

Nyt painun pehkuihin kunhan ensin syön kamalan makuisen tonnikalailtapalani. Proteiini kunniaan !

Love,
Noora