How are you?

Niinpä, miten voit? Mitä kuuluu? Kysymyksiä joihin täällä kuuluu vastata vain "Good, thanks." Kysymys mitä mä oon ruvennut vihaamaan täällä ylikaiken. Mä olin aikasemmin alottanut kirjoittamaan tätä uutta tekstiä. Tekstin otsikko oli aluksi "kevätloma". Päätin vaihtaa sen koska mulla ei oo nyt todellakaan sellanen olo että kirjottaisin kevätlomasta. Varsinkaan koska mulla ei mitään kevätlomaa ole. Lapsilla on. Loma kestää pari viikkoa ja eka viikko on kuulemma kaikille rankka koska kukaan ei kestä toisiaan ja kaikki on toistensa kurkussa kiinni. Nice. Tuntuu että näillä riittää näitä koululomia melkeen joka kuukaudelle. Onhan se ihanaa noille että ei tarvitse mennä kouluun ja saa viettää päivät kotona ja rannalla. Mulle tää ei kyllä oo niin ihanaa. Se että kaikki on kotona samaanaikaan saa mut välillä niiin hermoromahduksen partaalle että huhhuh! No kyllä tää tästä. Alkuviikon pojat oli tennisleirillä. Se kesti aina kolme tuntia per päivä. Finn oli siitä ihan fiiliksissä, Hugo vihas sitä. Harmi koska se oli maksanu aika paljon ja Brigitte oli ajatellu että on kivaa että pojilla on jotain aktiviteettiä lomalla. Tänään vein Indigon aamusta ratsastusleirille. Tai nää ton tämmösiä päiväleirejä. Se oli aivan innoissaan, tosi kiva että se pääs sinne :) Muuten kaikki on ihan niinkun normaalistikin arkisin, aamulla normaalit aamutoimet mutta ei kiirettä, hyvä! Normaaleja päivittäisiä askareita jotka eivät oo kyllä sujuneet niin hyvin sillä täällä on kokoajan ihan tosi paljon porukkaa. Lasten kavereita, Brigitten kavereita ja minä yritän imuroida lattioita ja laittaa pyykkiä narulle minkä kerkeen.

Tästä kaikesta voi nyt varmasti kuulla että en oo ihan onneni kukkuloilla tällä hetkellä. Tosiaan olin alottanut tän tekstin aivan eritavalla kunnes tajusin että mitä ihmettä mä kirjotan tänne, emmä oikeesti ajattele noin. Mä olen tajunnut että niin sanottu kuherruskuukausi on ohi ja mä olen hiukan onneton tällä hetkellä. Tuntuu että mä vihaan kaikkea. Ihan kaikkea. Kaikkia ihmisiä, eläimiä, jopa koiria (!!!). Totuus on että en oo tällä hetkellä tyytyväinen tähän elämään. Tuntuu siltä etten sais valittaa koska hei mähän oon päässy Australiaan asti ja kaikki pitäis olla hyvin. Mutta voi kuulkaa, kyllä täälläkin voi olla kurjaa. Tiedän että tää on nyt vaan vaihe jota käyn läpi, mutta päätin että parempi on kirjottaa näistä tuntemuksista jos joku näihin joskus vaikka voisi samaistua ja olisin jollekkin vaikka avuksi. Tiedän miten vaikeeta on itsekseen pyöritellä kaikkia asioita päässä ja miettiä että ei tästä tuu mitään, mä lähden kotiin. Mulla on nyt just sellanen olo. Tästä päästään otsikkoon. Mä siis suoraan sanottuna vihaan tota kysymystä. Sillä siihen ei tosiaankaan kuulu vastata mitään muuta kun että kaikki on hyvin. Annetaan kuva että kaikki on hyvin vaikka kuinka olisi paha olla ja harmittaisi.

Mä oon huomannu että tässä perheessä vanhemmat tai aikuiset ei saa valittaa mistään turhasta, eikä pystykkään sillä me kuunnellaan joka päivä noin sata kertaa kaikkien lapsien valituksia ja itkuja siitä kuinka joku löi tai potkasi toista. Ei siinä enää jaksa kuunnella jos mulla on kurja mieli tai oon ikävissäni. Vaikka mä kuinka tiedän sen että Brigitte tekee mitä vaan että mä oon onnellinen niin en mä haluu antaa sille sellasta oloa että mä oon onneton koska tiedän että se saattais pelästyä että haluun lähteä kotiin.

Tää teksti saattaa nyt järkyttää joitakin ihmisiä, ja tiedän myös että äiti ja iskä on odottanut tätä tekstiä :D Joten tässä se nyt on. Oon onnellinen siitä että saan olla täällä, oon onnellinen edelleenkin siitä että mulle sattu näin hyvä perhe ja että mua oikeesti rakastetaan täällä. Oon onneton siitä, että tunnen oloni päivittäin yksinäiseksi, mun elämä pyörii kodin, koulun ja kuntosalin ympärillä. Mun päivän kohokohta on se että pääsen salille. Vähäks aikaa pois kotoota. Pois lasten luota. Mutta niin se on myös Brigitten elämä aika lailla vaan se että se on kotona. Se sano mulle eilen että voi herranjestas mä en oo käyny kolmeen päivään missään. Ja se oli tänään aamulla ihan onnellinen siitä että pääsi Frankstoniin Tullyn kanssa kaupoille. Hassua. Mutta tätä tää on. Kyllä mä sen tiedän. Enkä mä oo todellakaan onneton joka päivä. Mulla on nyt vaan tosiaan rankka vaihe meneillään ja tuntuu että vihaan kaikkea. Viikonloppuja odotan aina kun kuuta nousevaa. Ne on mulle täällä kultaakin kalliimpia. Mun Suomikaverit on mulle myös kultaakin kalliimpia. Mä yritän kauheesti saada täältä myös muita kavereita, mutta oon huomannut että aussitytöt on aika vaikeesti lähestyttäviä ja jossain määrin aika ylimielisiä. En voi yleistää todellakaan mutta mun kokemukset ei oo ollu kauheen hyviä, vielä ainakaan. Mulle on myös todella tärkeitä skype-keskustelut Suomeen Mm. eilinen skypetys mummin kanssa oli varmaan paras ja ihanin keskustelu koko tän mun täällä olon aikana. Mummi ehdotti että rupeen kirjottaa päiväkirjaa, ja niinpä mä sitten aloin. Ja huomasin heti että voi että se auttaa. Saan purkaa aivan kaiken kurjan mielen ja hyvän mielen sinne ja sit joskus piiitkän ajan päästä voin lukea sitä ja elää uudestaan kaikki nää mun tuntemukset ja kokemukset täällä. Mummi sai mut myös tajuamaan mikä multa puuttuu. Mulle todella tärkeä asia. Taide. Teatteri, tanssi, laulu. Mä tajusin että mun täytyy nyt yrittää päästä johonkin tanssi-laulu - tai teatteriryhmään, koska sitä kautta mä saan varmasti samanhenkisiä ihmisiä kaverikseni ja tiedän että kaikki tollanen tekee mut tosi iloseks ja voi että miten hyvää vastapainoa se olis tälle sekasortoelämälle kotona.

Noniin... Siinä pieni tai vähän isompikin avautuminen. Älkää olko huolissanne musta. Mulla on kaikki hyvin, mutta voisi olla paremminkin ja aijon tehdä asialle jotain. :) Turhaan tässä jään tuleen makaamaan! Tänään meen illalla Body balance tunnille joka on todella hyvää vaihtelua juoksun ja salin rinnalla !! Kyllä tää tästä. Elämä on täynnä ylä -ja alamäkiä vaikka kuinka asuisit Australiassa missä on lämmin ja ihanaa. Tosin täällä on kyllä ihan kamala keli. Vettä on tullu kokopäivän ja tuuli on niin kova että pikkunen Matilda meinas lähtee lentoon. Mutta lauantaina on Aussifutiksen finaali jonka jälkeen kesän pitäis alkaa. Sitä odotellessa...

On todella hullua ja hassua että tänne asti pitää tulla tajuamaan kuinka onnellinen sitä onkaan omasta elämästä ihan vaan Suomessa. Kuinka paljon mulla on rakkaita ja tärkeitä ihmisiä mun ympärillä jotka tekee ihan kaiken että mulla on hyvä olla. Mulla on ikävä teitä jokaista ja oon teistä onnellinen. Todella onnellinen.


Loppuun vielä kuvia!

Tein mansikkapiirakan joka meni pilalle mutta maistu sika hyvältä. :D

Lapsilla oli fudispäivä koulussa. Täällä otetaan toi jalkapallo siis aika vakavasti.

Salillle treenaamaan.

Millin kanssa Morningtonissa

Kaikki neljä kasassa.

Millin kanssa aamupalaa. NAM!

Tennisklubilta maisemat on aika hulppeet.

rannalla köllötteli pari tollasta.

Kaikki lapset oli jo meressä uimassa, vaikka vesi on vielä ihan super kylmää.

Kaveriperheemme tyttären Luen synttärit vietettiin meillä. 

Rannalta.

Arvaatte varmaan ketä on eniten ikävä... :( <3

Love,
Noora

Puppies

Hei vain kaikki rakkaat lukijani.

Oon aika ilonen kun mun blogia on katsottu yli 10 000 kertaa... :o Kuullostaa tosi isolta luvulta ! Että iso kiitos sinulle joka juuri luet tätä ! <3













Viime viikko oli tuskanen ja rankka. Aloin keskittymään enemmän taas siihen mitä suuhuni laitan. Eli käytännössä jätin kaiken roskaruoan ja herkut pois. Aloin siis noudattamaan Pt:ni tekemää ruokavaliota taas. Yllättävän vaikeeta. Todella vaikeeta. Mä oon vaan niin kova syömään :D Kamalaa tehä aamulla lunchboxeja ja kattoo ku muut syö hyviä muroja aamupalaks kun ite syön vaan proteiinimuroja ja maitorahkaa. Vaikkakin tykkään molemmista. Mutta ei oo helppoa. Tiukka ruokavalio, paljon reeniä PLUS viis lasta on aika huono yhdistelmä, voin kertoa... Mutta perjantaina sain itkeä äidille, iskälle ja siskolle skypessä kurjaa oloani joka auttoi kummasti.

Olin viime viikon maanantaina hoitamassa Sophien (Brigitten ystävän) kolmea ihanaa lasta. Helppo homma taas kerran. Vanhemmat menivät dinnerille ja mä laitoin lapset nukkumaan ja katoin huippumalli haussa telkkarista. Ja palkka juoksi. :D Ei vaan onhan se oikeesti tärkeetä että siellä joku oli niiden kanssa. Mutta kuullostaa vaan tosi hauskalta musta, oikeen lastenhoitoa kerrassaan !

Koko viikko meni tosiaan lenkkipoluilla, salilla ja kotona. Ei mitään sen kummempaa. Oon niin rakastunut juoksemiseen täällä. Se on niin kuluttavaa ja oon huomannu tosi suuuren kehityksen joka tietty tuntuu tosi kivalta ! Sunnuntaina oltiinkin Annan ja Crissin kanssa juoksemassa 10km, kun Jarrodilla oli juoksutreenit. En ikinä olis uskonu että jaksan juosta 10kilsaa. Tai kun en ikinä tiedä kuinka monta kilometriä mun lenkki normaalisti on. Tiedän vaan että juoksen n. tunnin. Mutta se meni yllättävän helposti ja aikaa kului 50min. Oon aika ylpee itsestäni ! Sen jälkeen ei sitten vähään aikaan ees kävelty :D Oli meinaan aika poikkinainen olo.

Perjantaina näin yhtä saksalaista tyttöä joka on täällä kanssa au pairina. Oli ihana nähä jotain jonka tuntemuksiin oli niin helppo samaistua ja voi että tunsin oloni taas niin hyväksi ja onnelliseksi kun kuulin ettei sillä oo niin kiva perhe ja se ei oo niin onnellinen. Tai sillä on vaan tosi paljon enemmän töitä kun mulla, se perhe ei oo niin tiivis ja isäkin kuulemma syö eri huoneessa kun muu perhe. Olin ihan ihmeissäni. Lapset ovat kuulemma niin kova äänisiä ja villejä että se ei jaksa rankan työpäivän jälkeen kattella niitä !! Kuka ihminen tekee lapsia ja on tollanen!?!? Ja niitä lapsia on kaksi... Tulis tänne... :D Sit alkaisin jo ymmärtää vähän paremmin jos täällä haluis toimia samalla tavalla. Mutta tosiaan tosi kiva tyttö, ja ihana saada vähän muun maalaisiakin kavereita kun vaan suomalaisia. Isi on ainakin ilonen :D Vaikkakin kun oon Annan kanssa niin ollaan myös yleensä jonkun aussin kanssa joten puhutaan enkkua. :)

Niin sitten itse otsikkoon. Kaikki varmaan arvaavat mitä otsikko meinaa. Kyllä, meille tuli tosiaan tossa maanantaina nuo neljä aivan mahdottoman ihanaa ja pikkuista pentua. Ne on tosiaan 7viikkoa vanhoja ja sisaruksia. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Me nimettiin ne kaikki, tai siis Tully ja Mub nimesivät... Star Warsista olisi pitänyt olla Tullyn mukaan kaikki nimet mutta se sitten onneksi tyyty siihen että yksi on Yoda. Toinen poika on nimeltään Obi, tytöt on Dora ja Fatty koska hän on niin pullea. :D Nämä pennut oli jätetty jonnekin tienvarteen josta ne oli siis löydetty. Äidistä ei tietoakaan mutta luultavasti joku työkoira. Epäillään että ne on Kelpien ja border collien sekotus. Mutta varmaksihan noista ei oikeen ikinä tiedä. Mutta jos joku on varmaa niin se että ne saa niin paljon rakkautta täällä ettei mitään rajaa. Kaikki vaan pussailee ja halailee niitä kokoajan. Ollaan koko perhe niin eläinrakkaita. Ne on täällä nyt sitten seuraavat kolme viikkoa, katotaan vaan niin seuraavassa tekstissä oon aivan eri mieltä noista pennuista. Toivotaan vaan ettei ne ala ihan kamalan vaikeiks ja villeiks. Siihen asti on hyvä kun ne syö ruokansa, nukkuu yöt hyvin eikä ala pissailee ympäri taloa. Mutta onneks ne ei vielä kiipee niiden aitauksen aidan yli. Sitä odotellessa.

Näillä lapsilla alkaa kevät loma tän viikon jälkeen joka kestää kaks viikkoa. Tiedossa on Indigon ratsastus leiriä ja poikien tennis leiriä. Täällä on koululaisilla ihan kauheesti lomia. Varmaan viis tai kuus viikon tai kahen mittasta lomaa per lukuvuosi plus tietty kesäloma joka alkaa joulusta ja kestää helmikuun alkuun.

Ens viikolla on muuten aussi fudiksen finaali joka on täällä tosi iso tapahtuma. Kaikki menee aina jonkun ystäväperheen luokse grillailemaan ja kattomaan peliä. Kuulemma kaikki on sillon aina aivan humalassa. :D Siitä alkaa virallisesti täällä kesä. Aika hullua. Mutta niin ihanaa !! Tänään on nimittäin KOKO päivän satanut. Siis ihan taukoomatta. En tajua mistä tota vettä riittää. Altaasta tulee ihan kohta nimittäin vedet yli. Tää ilma tekee mut niin pirun väsyneeks että olin jo kuuden aikaan aivan valmis nukkumaan. Tässä odottelen että Campbell tulee töistä kun Brigitte lähti lasilliselle Sophien kanssa.

Kaikki sujuu edelleen täällä aika hyvin ja ei oo paljoo valittamista. Viime tekstiin sellanen korjaus ettei kukaan saa väärää käsitystä perheestäni täällä. Tully on ihana lapsi niinkun kaikki muutkin, hän vain on hiukan hankalampi tapaus. :D Koen että tämä blogini on jonkinlainen päiväkirja mulle niin välillä saatan vähän ehkä liian voimakkaasti ilmaista tuntemuksiani. :D Toivottavasti kukaan ei siis ajattele että olisin jotenkin puhunut pahaa ihmisistä täällä tai mitään muuta. :) Välillä on vaan vähän rankempaa mutta, onneksi rakkautta riittää edelleenkin! Jotenkin vaan alkaa huomaamaan miten erilainen kasvatusmenetelmä ihan ylipäätään kaikillä australialaisilla vanhemmilla on verrattuna suomalaisiin. Täällä on tapana asua aika paljon vanhemmaksi kotona kun Suomessa, vanhemmat pitävät lapsiaan aika vaivoina. Esimerkiksi huomasin tossa aamulla että Hugo 11v oli eilen illalla nukkumaan mentyään juonut maitoa nokkamukista... Mutta olen myös huomannut että aikalailla kaikki vanhemmat ovat myös jollainlailla rennompia kun yleisesti Suomessa. Ei ehkä niin stressaantuneita ja ehkä jonkilainen hälläväliä meininki on aika monissa perheissä. Niinkun hyvällä tavalla jos niin voi sanoa. Hyvin vaikea selittää mutta no esimerkiksi yhden baari-illan jälkeen mentiin yhden kaverin luokse yöksi jonka kotona ovet olivat lukossa eikä avainta ollut mukana. Yritettiin sitten autotallin ovea avata johon kaverini isä heräsi ja tuli ovelle. Olin aivan varma että hän on aika raivona herätessään neljän aikaa aamuyöllä avatakseen meille ovea. No ei hänhän vain tokaisi että miks te ette koputtanu niin olisin heti tullut avaamaan. :DDD Naureskeli ja meni nukkumaan. Aika rentoa musta. Ja se on tosi jännä kuinka näitä lapsia opetetaan sanomaan kiitosta ja ole hyvää ja please sanaa pitää käyttää koko ajan !! Tänään olin aamulla lenkillä ja mun takana pyöräili poika joka soitti kelloa, väistin häntä tietenkin sivummalle. Hän pyöräili mun ohi ja kiitti. Kylläpä muuten tuntu kivalta kuulla kiitos. Vaan siitä että väistin häntä sivummalle. Olin ihan ällikällä lyöty. En ikinä oo kuullu Suomessa että yksikään ihminen kiittäisi tuollaisessa tilanteessa?! Jos jotain täällä opin niin ainakin kiittämään. :D


Loppuun vielä kuvasatoa:

Proteiinipannaria

Indigo kauniina <3

Salin jälkeen ilosena :D

Hauis on tainnut jonkin verran kasvaa. OMG

Ihana takkatuli saatiin vihdoin, niin kotoisa olo!

Jarrodin juoksureenit

Anna poikki lenkin jälkeen

Brigitte halus ottaa kuvan, jotta äiti näkee että teen täällä jotain :D

Pumpkinsosekeittoa, hapankorppua ja tietty lasi viiniä. NAM !

Sitten nämä ihanuudet !! <3

Kiitos vielä tuhannesti rakkaille lukijoilleni !! On ilo kirjoittaa teille !!!

Nyt painun pehkuihin kunhan ensin syön kamalan makuisen tonnikalailtapalani. Proteiini kunniaan !

Love,
Noora

Teksti

En nyt keksinyt parempaa tai osuvampaa otsikkoa tälle tekstille.

Viikko on taas vierähtänyt sellasta vauhtia ettei mitään rajaa. Tää aika kuluu aivan liian nopeesti!! Mun on nyt kerrottava (äiti) että mä tossa paripäivää sitten ekaa kertaa ajattelin että tännehän vois jäädä vähän pidemmäksikin aikaa. Se johtuu ehkä siitä että kaikki puhuu kokoajan mulle etten saa lähteä mihinkään täältä. Anna varsinkin. Se on kuulemma niin onnellinen että mä tulin tänne niin ei haluu että lähen enää. Samoin Brigitte. Musta on niin ihanaa että nää ajattelee niin. Todella ihanaa. Eihän mulla vois asiat paremmin olla !! Mutta joo, se että kaikki puhuu siitä kuinka haluu mun jäävän tänne ainiaan, saa mut oikeesti miettimään tulevaisuutta. Ei kovin vakavassa mielessä. En todellakaan tiedä mitä aijon. Mutta tottakai se mietityttää vähän väliä. Faktahan on että ennen ens kevättä mä en täältä mihinkään oo lähössä. Mutta mitäs sitten. Se on vielä ISO kysymysmerkki. Johon mulla ei oo vastausta, eikä tarviikkaan olla. Nautin nyt vaan elämästä ja tästä mitä mulla täällä on! Upea elämä. Ei voi muuta sanoa. Hassua on se, että Brigitte ja Leanne eli meidän perhetuttu perheen äiti yrittää etsiä ihan tosissaan mulle poikaystävää jotta mä voisin jäädä tänne. :D Täällä siis voi hakea pariviisumia jonka saatua voi jäädä tänne ainiaan. Se maksaa, PALJON! 5000dollaria. Että rikas mies mun täytyisi siis löytää.. No ei sitä koskaan voi tietää mitä tapahtuu. Mun motto on täällä "Anything could happen". Niinhän se on.

Perjantai oli I-H-A-N-A päivä. Me saatiin vihdoin huonekalut sisälle ! JEE !! Voi elämä tästä talosta tulee niiin kaunis ja upee kun kaikki on paikoillaan. Laatikoita on siis vielä ympäri joka huonetta. Brigitte laski nopeesti että niitä on viisikymmentä... Aika monta. Ja se sai perjantaina purettua neljä... Hyvä alku ! Jess... Meijän muuttomiehet tai oikeestaan pojat oli ihania. Ne oli samat pojat ketkä muutti meijät sieltä toisesta kodista tänne. Ne oli tosi mukavia ja vaikka brigitte halus siirtää aina yhen sohvan paikkaa noin kymmenen kertaa niin ne oli ihan messissä ja siirsi mukisematta ja kutsu Brigitteä mrs Smithiksi ja sehän meitä nauratti. Ihania ! Ja kaiken huippu... Ne oli kysyny että kauan mä oon täällä niin Brigitte tottakai oli sanonu että no ainiaan koska se rakastaa mua niin paljon nii voi että ne pojat oli sanonu et niin mekin rakastetaan sitä. Hahaha ! Musta taidetaan siis pitää täällä päin. Pikkuhiljaa alkaa nousta pissa hattuun. ;) Ei vaan ! Mutta hauska juttu !

Vähän sisustusta.

Aivan ihana lamppu. 

Tähän väliin on kerrottava vähän Matildasta. Se on ihana. Niin ihmeellinen lapsi. Siis sitä ei voi ottaa tosissaan ollenkaan. Ei ollenkaan. Ja se oli tossa perjantaina tosi tuhma koko päivän ja ei osata ollenkaan ottaa sitä tosissaan kun se on niin huvittava kun se on vihanen ja tuhma. Se kertoo kokoajan jotain ihme satuja ja valehtelee ihan tauotta kaikkea mitä se ei muka oo tehnyt. Esimerkiksi se oli käyny hakemassa pakkasesta itse jäätelön ja syöny sen yksinään ja jääny kiinni. Brigitte kerto tätä mulle sit myöhemmin ja Matilda oli vaan et hei enhän mä mitään tollasta tehnyt mä olin vaan kattomassa telkkaria muiden kanssa. Sit aina kun se suuttuu niin se alkaa murisemaan. Se on niiiin huvittavaa. Sit oon ruvennu murisee sille nykyään takas, ja huomaan kun oon sille vihanen jostain niin alan automaattisesti murisemaan. :D Se ei tehoo ollenkaa siihen. Siitä se on vaan hauskaa. Meidän leikki. :D Ja perjantai-iltana Brigitte oli lukemassa sille satua jonka oon lukenu sille nyt noin viitenä iltana.... Saman kirjan siis. Ja kun Brigitte oli lukenu jonkun sanan lauseessa hänen mielestään väärin niin se oli ruvennu täysiä huutamaan ja karjumaan sille että et sä sitä voi noin lukea ei sitä noin sanota. Noora sanoo sen ihan erilailla. :D Voi että ! Brigitte ei voinu muuta kun nauraa sille ja siitähän se kimpaantu et älä sä ala nauraa mulle vaan lue oikeen ne sanat. Siis oikeen pomottaja tämä neiti. Se on vaan niin mahtava persoona. Siitä tulee vielä jotain suurta ! Vaikka se onkin maailman pikkusin.

Tässä tää maailman pikkusin ja ihanin <3

Lauantaina meille tuli näiden vanha au pair Gabriella Ruotsista kylään. Se on täällä nyt tiistaihin asti ja sit se lähtee Uuteen seelantiin töihin. Vietin sen kanssa päivää Frankstonissa Bayside-ostoskeskuksessa ja voi vitsi oli ihana jutella jonkun kanssa joka niiin tietää mun kaikkia tuntemuksia ja voi samaistua niin hyvin kaikeen ja ymmärtää heti kun sanon et voi elämä Tully on vaikee. :D Oli todella terapeuttista jutella hänen kanssaan. Ja siinä päivän aikana jossain vaiheessa tajusin että mä oon höpöttäny englantia ihan huomaamatta sujuvasti vaikka kuinka paljon. Huippua ! Siis suorastaan mahtavaa! Oon aika ylpee ittestäni! Ja Gabi sano mulle että mun englanti on tosi hyvä. Tosi kivaa kuulla tollasta koska kyllä mä vielä välillä oon aika epävarma siitä. Illalla meillä oli täällä iso dinner kun Nathalie Brigitten vanhin tytärkin tuli tänne kylään. Tehtiin Gabin kanssa kauraomenapaistosta jälkkäriks. Oli super hyvää ja kaikki tykkäs. Oli tosi kivaa et vihdoin saatiin kunnon illallinen kunnon ruokapöydässä koko perhe samaan aikaan!! Siitä sitten päätettiin Gabin kanssa lähteä Morningtoniin vähän yöelämää katsastamaan. Oli tosi kiva ilta ja lähettiin tosi hyvään aikaan jo kotiin joka on aina todella positiivista seuraavaa päivää ajatellen. Saatiin vielä Brigitten serkulta kyyti kotiin joka oli esiintymässä yhessä baarissa siis. Ihanaa livemusiikkia. Kyyti kotiin oli tosi huippujuttu meinaan Morningtonissa saa taksia odotella ainakin tunnin yöaikaan. Tänään meen iltapäivällä Leannelle hoitamaan sen kolmea poikaa. Ei harmita yhtään mennä sinne töihin koska ne pojat on ehkä maailman ihanimpia ja kilteimpiä! Kasvatus kohillaan. :D Ehkä vähän liiankin kohillaan. Mutta helppoa työtä, jos sitä nyt voi työksi sanoa että istun siellä katsomassa telkkaria ja laitan pojat nukkumaan ja odotan et Leanne tulee kotiin dinneriltä. Ja siitä vielä maksetaan... No onhan se tärkeetä että siellä on niiden kanssa joku. :)

Campbell ja Gabriella.

Todella ruman näkönen mutta hyvän makunen omenakaurapaistos

Niin ja siitä piti vielä sanoa kun sanoin Brigittelle tossa alkuviikosta että mä niin ikävöin Viljoa että tarviin tänne nyt jonkun koiran mulle poolhouseen niin tiistainahan mulle sitten tosiaan tulee tänne ihana kaveri. Mutta tossa perjantaina sitten Linda joka on tää hylättyjen koirien huostaanottaja (:D) soitti että hänellä on 17 pentua (!!!!!) tullu nyt sinne että montas otatte. :D Ihan vaan tollanen pikku kysymys :D No Brigitte sit kysy multa että no monta me otetaan... Ou nou... Saa siis nähä monta niitä tulee. Viis ainakin varmaan... :D

Tässä vielä kuva proteiinipannarista joka on mun suurinta herkkua täällä. Nam! 

Äiti lähetti mulle kuvan mulle aika tärkeestä paikasta. <3

Hyvää ensi viikkoa kaikille ! :) Nauttikaa elämästä !! Niin mäkin teen !

Loveeee,

Noora

Summer or at least spring

happy girl

Oi voi nyt on tullut toden totta kevät ! Ihanaa... Tää ilma täällä on jo aikalailla sama kun Suomen kesä joten mulle tää on jo aika kesä. Vaikkakin illat on viileitä ja pimeä tulee jo hyvin aikasin, ennen seiskaa. Sillon kun tulin tänne niin kuudelta oli jo ihan pimeetä joten parempaan suuntaan ollaan menossa. Brigitte kerto mulle just että noin kuuden viikon päästä kun kelloja siirretään niin pimeetä tulee vasta yhdeksän aikaa joten sillon on todella vaikeeta saada lapsia nukkumaan 7-8 aikaan kun olisi nukkumaan meno aika. Koska kuka nyt menee nukkumaan kun on valosaa. Minä ainakin... Menisin nukkumaan oikeesti jo siinä seiskan aikaan jos olis mahkuja. Mä en ymmärrä miten oon niin poikki täällä kokoajan. Tai en päivisin oo mutta iltasin jo siinä puol seiskan aikaan olisin aivan valmis sulkemaan silmät. Ja aamusin ennen seiskaa on vaikeeta herätä vaikka nukun joka yö sellaset reippaat kymmenen tuntia, ainakin !! No hyvä vaan että nukuttaa. :)

Mä mietin eilen että oon taas täällä niin onnellisena että pakko tulla jakaa se tänne teidän lukijoiden kanssa mahdollisimman nopeesti. Meil on niin hurjan hauskoja hetkiä koko perheen kanssa aina iltasin kun laitetaan meidän uudet poppivehkeet täysille ja kuunnellaan ihan sairaan hauskaa ja hyvää 90luvun musiikkia. Kaikki jammailee ja laulaa mukana. Voi että se tekee mut iloseks. Ja aamusin sama juttu. Brigitte totes just tänä aamuna että musiikki tekee tästä talosta niin paljon ilosemman ja se on kyllä niin totta! Kukaan ei huuda tai raivoo jostain tyhmästä väärästä sukasta tai tappele. Ja voi vitsi mä rakastan meidän uutta sääntöä. Alakertaan ei pääse aamupalalle ennen kun on koulupuvut päällä. Se tekee aamuista vieläkin vaan helpomman. Sitten pöydässä odottaa 5lautasta, lusikkaa, murot ja maito. Helppoa. Hahah, voi kun tää oliskin joka aamu näin helppoa. Mutta tällä viikolla kaikki on sujunut aika moitteettomasti. Finn on vaan aamusin raivona siitä että joudutaan syömään pihalla koska on niin kylmä. Ymmärrän. Me ei pystytä siis laittamaan vielä huonekaluja sisälle koska lattia on maalattu ja se on jotenki pehmee siitä johtuen. Mutta perjantaina tänne tulee muuttomiehet uudestaan ja laittaa kaiken paikoilleen. Onneks !! Olin yks päivä ihan paniikissa kun tajusin että joudutaanko me laittaa kaikki paikoilleen. Kunnes Brigitte kertoi että muuttomiehet tosiaan tulee ja tekee kaiken. HUH! Ei muuten mutta en todellakaan tiedä miten saatais kaikki sängyt sunmuut painavat tavarat yläkertaan Brigitten kanssa. Hahah... Perjantaita odotellessa. Voi vitsi. Sitten alkaa kaikki olemaan paikoillaan ja normaali elämä alkaa. Mutta nyt jo tunnen tän paikan ihan kodiks ja oon tosi onnellinen, oikeesti. Vähän meinas jo usko loppua jossain vaiheessa tota remonttia enkä ikinä olis uskonu kuinka rankat pari viikkoa ne oikeesti oli!! Mutta kaikista ihaninta on tässä se että saan kuulla kokoajan Brigitteltä ja Campbellilta kuinka awesome mä oon! :) Tuntuu niin hyvältä kuulla että musta pidetään koska mäkin pidän näistä niin kovasti !!

 En koskaan pysty käsittämään sitä että miten mä just mä sain näin hyvän perheen. Niin rakastavan ja välittävän. Ihan kun mun perhe Suomessa. Musta tuntuu et jos joku meidän tuttu tai sukulainen näkis tän perheen täällä niin toteais varmaankin että ihan kun teidän perhe Suomessa. :D Huudetaan ja tapellaan pirusti mutta rakastetaan sitäkin enemmän.

Toissapäivänä oltiin Mubin ja Tullyn kanssa rannalla ja leikkipuistossa. Tully halus laittaa ihan välttämättä noi vaatteet keskenään. Me aina nauretaan Brigitten kanssa kun nää lapset keksii mitä hullumman näkösiä asuja. Musta on ihanaa että ne saa kulkea aikalailla just niissä vaatteissa mitä ne ite tahtoo ettei oo kauheen tiukkaa ja vakavaa se miltä näyttää.

Melkeen kävivät uimassa. Merivesi on tosiaan vielä todella todella kylmää.

Eilen meillä oli tyttöjen päivä Mubin kanssa, eli siis Matildan. Tully oli päiväkodissa ja me pidettiin kivaa kahestaan. Mä en varmaan sais sanoo tätä mutta mä rakastan tiistaita ja torstaita ja perjantaita kun Tully on päiväkodissa tai siis pre-schoolissa. Mä en vaan kestä välillä sitä ollenkaan ja se on niin vaikee lapsi että oon niin ilonen ja paremmalla tuulella kun oon ilman sitä. Niin se vaan on. Faktat tiskiin. :D Mutta siis sillä on kyllä oikeestikin jotain ongelmia sillä sen pitäis siis olla jo astetta ylempänä koulussa ja muutenkin en voi käsittää miten se on niin vauva. Ehkä siks että se saa ihan kaiken aina periks... Mutta onneks mä en todellakaan anna sille periks. Siks se vihaakin mua. Mutta vihatkoot. Ehkä se vielä kiittää mua joku päivä. :D Mutta tosiaan siinä pieni avautuminen Tullystä. Eilen oli siis aivan ihana päivä. Ilmalta ja muutenkin. Aamu suju mielettömän hyvin. Saatoin Tullyn, Finin ja Indigon koululle ja juoksin aamulenkin. Oli muuten paras lenkki ikinä. Aurinko porotti suoraan kasvoihin ja hikoilin kun pieni sika, näin niinku kauniisti sanottuna. Rakastan aamuja kun saan rauhassa syödä kunnon aamupalan. Mun päivät starttaa niin huonosti jos en oo saanu syötyä. Varsinkin tollasen kovan treenin jälkeen ravinto on todella tärkeetä. Sitten laitettiin Matildan kanssa kamat kasaan, aurinkorasvat iholle (Kyllä iskä, minäkin käytin aurinkorasvaa! suojakerroin 30) ja hurautettiin autolla kohti kylää. Käytiin kaupassa ostamassa vähän eväitä, leipomosta haettiin sausage rollit ja moikattiin Annaa Pantry-kahvilassa missä hän on siis töissä. Anna oli aika vihasena siellä kun näki että ollaan menossa rannalle ja se joutuu kokopäivän kökkimään sisällä töissä. Mun työ on siis aika huippua. ;) Rannalla oli ihan mielettömän ihanaa ja voi vitsi katoin taas kauheen kateellisena kaikkia ihmisiä jotka käveli siellä koiriensa kanssa. Mulla on kamala koirakuume. Ikävä Viljoa, toisinsanoen. <3 Mä kerroin tänään aamulla Brigittelle että haluisin ihan sikana oman koiran nyt tänne mulle poolhouseen ja se lupas laittaa Lindalle joka on siis se rescuejärjestön tyyppi niin hänelle viestiä että haluisin koiran. Luulen ettei mee kauaa niin mulla on joku ihana tuhisemassa mun viekussa. En saa vaan kertoo Campbellille tästä. :D Pitää siis todellakin piilottaa se koira tonne poolhouseen. Ei vaan. Kyllä sekin koiria rakastaa. Ei vaan ehkä ihan niiin paljon kun mä ja Brigitte. :D

Mub nautiskelee auringossa.

Loppu viikko menee ihan normaalisti, koulua, harrastuksia ja sellasta. Huomenna on torstai ja torstait on tosi mieluisia aina mulle koska meillä on joka torstai ollu tässä nyt varmaan kolme viikkoa Annan kanssa Dinner-treffit. Ihanaa päästä aina höpöttämään Annan kanssa. Oikeen terapiaa näihin mun rankkoihin viikkoihin. :D Ei siis kyllä täällä on rankkaakin välillä. Mutta aikalailla sellasta todella mukavaa ja kaikkein parasta on että jokainen päivä on niiin erilainen ja täällä voi tapahtua mitä vaan. :D 

Lauantaina Brigitten vanhin tytär Nathalie tulee tänne kylään. Hän on siis 26 vuotias enkä oo nähnyt sitä vielä. Joten odotan todella innolla lauantaita !! Myöskin perheen vanha aupair Gabriella from Sweden tulee tänne lauantaina koska se on täällä lomalla. Meillä on siis iso illallinen täällä tiedossa ! Ihanaa ! Ja silloin me voidaan jo syödäkin sisällä !! Mahtavaa ! Sunnuntaina meen hoitamaan Leannen kolmea poikaa jotka on ihan älyttömän kilttejä ja ihania. Ei siis varmastikkaan näin hulabaloo meininkiä mutta ihanaa vaihtelua. Ja rahantuloahan ei voi estää. ;) 

Tässä vielä kuva meidän pihalta missä istun ja kirjotan tätä tekstiä. Kyllä täällä kelpaa vaan olla. Ei voi sanoin kuvailla fiiliksiä tästä elämästä. Täytyy vaan muistaa huonoinakin hetkinä arvostaa tätä kaikkea mahtavaa mitä saan kokoa täällä. Kiitos, kiitos kiitos !

Ainiin piti vielä kertoa että mä oon saanu täällä uuden nimen. Muscle. Elikkä siis lihas. :D haha ! Ainakun jotain painavaa pitää kantaa tai nostaa tai muuta niin nää huutaa Muscle we need your muscles. Nice.. No ehkä mä sitten vaan tyydyn nimeeni. Ja hei tätähän varten mä treenaan. Että rupeen näyttämäänkin jo lihakselta. :D 

Mutta hyvää loppuviikkoa kaikille. Toivottavasti syksy ei pahasti masenna ketään Suomessa!! Yritän olla laittamatta ihania kesäkuvia tänne blogiin... ;)

Love,

Muscle