Arjen huumaa.

Heippa !

Mummilta taas aivan mahtava kortti. <3

Täällä sataa.. Jälleen kerran. Siis mulla alkaa oikeesti nyt kärsivällisyys loppumaan ton kelin kanssa. Niinkun alkaa kaikilla muillakin. Koko viikoksi on taas luvattu pelkää sadetta. Eli ihan syksy meiningeissä täälläkin mennään. Siltä ainakin kovasti tuntuu. Marraskuu on jo pian ja kyllä mä kovasti toivon että se tulis olemaan vähän lämpimämpi ja aurinkoisempi kun tämä kuu. Toisaalta Campbell mulle kertoi että lokakuu on täällä sellanen kuukausi mitä kukaan ei ikinä odota ja kaikki haluu vaan äkkiä sen menevän ohi että kesä alkaisi. Joten piakkoinhan se jo on selätetty!

Mä tässä tänään oon taas ihan mielettömän kasan pessyt pyykkiä. Kone on pyörinyt tänään jo ainakin 7kertaa valehtelematta. Tosin pesin myös Hugon ja Finin lakanat joten se tuotti lisähommia aikalailla. Mutta tulee ainakin sellanen olo että on tehnyt jotain. Siivonnut oon aamu kasista yhteentoista. Joten aika sotkusta näin viikonlopun jälkeen täällä taas oli. Musta on aika kurja ettei nää vanhemmat siivoo täällä ollenkaan viikonloppusin ja pyykitkin oli kyllä koneeseen laitettu ehkä lauantaina mutta edelleen nyt tänä aamuna ne siellä mua märkänä odotti. Onhan se helppoa pistää se kone pyörimään mutta ripustaminen narulle onkin sitten näille aika ylitsepääsemätöntä. Mietin aina sitä että kuinka mä oikeesti pärjään näitten lasten kanssa niin hyvin. Esimerkiksi perjantaina olin koko päivän yksin näiden kanssa ihan nukkumaan menoon asti koska vanhemmat eivät olleet kotona. Vaikka kuinka mä kokopäivän vietän näiden kanssa ja syötän ja laitan nukkumaan niin emmä tätä kämppää kauheeseen kuntoon jätä viikonloppua varten... Mä kerkeen aina siivoomaan keittiön ja muut paikat kaiken muun homman keskellä. Mutta kummasti viikonlopun jälkeen kun en oo ollu täällä siivoomassa niin tää koti on kun pommin jäljiltä.. No asialle en mitään taaskaan voi, kunhan pohdiskelen. Mutta onpahan ainakin hyvä mieli aina maanantaisin kun oon saanu siivottua kaikki paikat ja pystyn ainakin olemaan siinä vaiheessa itsestäni jopa hieman ylpeä. Harmillisesti siitä ei ikinä kyllä juuri minkäänlaisia kiitoksia saa, mutta tiedänhän itse ainakin mitä olen aikaan saanut!

Scones afternoon tea

Muffinseja afternoon tealle.

Muffinssit maistuu :D

Afternoon tea.

Halloween is coming. Tästä talosta löytyy yli sata erilaista rooliasua!

pumpkin-matilda <3

Viikonloppu meni todella rauhallisissa merkeissä. Perjantai-illan tosiaan vietin ihan vaan kotona lapsien kanssa, koska lasten koululla oli järjestetty koko viikonlopuksi taidenäyttely mihin paikalliset taiteilijat ja artistit olivat maalanneet tauluja joiden tuotosta puolet menivät aina koululle. Perjantaina oli siis näyttelyn avajaiset johon menivät kaikkien lasten vanhemmat. Kyseessä oli siis cocktail-tilaisuus. Hyvin erikoista että koulussa tuollaisia järjestetään mutta esimerkiksi viime vuonna pelkän perjantain jälkeen koulu oli tienannut jo yli 16000dollaria... Aika hurja summa.

Lauantaina menimme sitten Juulian kanssa katsastamaan tämä taidenäyttely ja olihan se oikeasti aika hieno. Todella upeita teoksia! Siitä suuntasimme sitten Morningtoniin Peninsula Surf-kaupan alennusmyynteihin joista mukaan lähti Juulialle kahdet hyvin halvat Vanssit ja molemmille Havaianas-sandaalit ! Mä tietenkin sain älyttömän migreenikohtauksen joten ei kauhean kauaa siellä voitu aikaa viettää. Onneksi migreeni hellitti jo parin tunnin kuluttua ja pystyimme viettämään rennon illan ihan vaan Juulian kotona. Söimme hyvin, katsoimme leffaa ja lepäilimme vaan. Ihanan rauhallinen viikonloppu ! Eilen oli jotenkin tosi tylsistynyt olo tosta säästä molemmilla ja päätimme lähteä elokuviin koska sunnuntaisin se ei edes paljoa kustanna! Käytiin katsomassa About time ja voin kyllä suositella sitä! Ihan älyttömän ihana elokuva!

Tuo ankkataulu oli meidän molempien ehdoton suosikki!

Viikonloppu aamupalaa.

Pari teiniä.

About Time

Ihanaa viikkoa kaikille kaikkialle ympäri maailmaa !!

Love,

Noora

Positiivisuus kunniaan.

Heippa !

Täällä aika kuluu vaan entistä nopeempaa tahtia ja taas huomaan että huhhuh tänään on jo torstai, juurihan oli vasta maanantai ! Juulian tulon jälkeen on ollu niin paljon kaikkee kivaa että aika on lentäny ihan siivillä ! On ihana aina sunnuntaina suunnitella mitä keksitään ens viikonlopulle :D Nytkin ollaan jo suunniteltu tarkat plaanit viikonlopulle. Huomenna joudun olemaan tässä kotona iltaan asti kun Brigittellä ja Campelillä on joku dinnerin tapanen illalla mutta Juulia tulee mun seuraks joten no hätä ! ollaan vaan lasten kanssa ja kattellaan leffaa. Rento koti-ilta.

Tää viikko on ollu tosi kiva, ihan jotenkin mielettömän ihana ja oon saanu mun vanhan tatsin tähän työhön takas. Ja jotenkin kaikkeen. Oon paljon ilosempi ja pirteempi. En stressaa enkä murehdi. Kaikki sujuu vaan niin paljon paremmin kun on positiivisella asenteella. Tapahtu sitten mitä tahansa. Esimerkiksi eilen Brigitte tuli mulle kertomaan "hyviä uutisia"... Olin aluks ihan innoissani että no mitäs nyt kunnes tajusin että tää on taas näitä "hyvä uutisia" niinkun esimerkiksi että sun pitää tehä sitä sun tätä :D Ja niinhän se oli. Täällä on ilmeisesti kaikissa tai ainakin tässä päiväkodissa missä Tully on niin sellanen systeemi että jokaisen lapsen äiti/isä tulee päiväksi päiväkodintädiksi auttamaan lasten kanssa. Ihan hauska systeemi, ilmeisesti näillä on pula tädeistä tai sitten vaan huvikseen tekee tollasta. No Brigitte oli tossa jo tiistaina vuorossaan ja siellä oli sitten kysytty että voisinko mä tulla torstaina kun niillä ei ollu ketään joka oli menossa. No pakkohan mun oli mennä. Ja miksikäs ei. Ihan hauskaa oli mennä katsomaan mitä täällä päiväkodeissa tehdään koska mua on toi ala kiinnostanut jonkinverran aina. :) Oli tosi hauska päivä ja ihan todella samanlaista oli kun suomalaisissa päiväkodeissa. Ainut ero oli taas lounas aika jolloin jokaisella oli omat eväät. Siinä kun kattelin mielenkiintoisena mitä kaikille muille oli laitettu lounaaksi tajusin yhden asian lisää mikä on musta huonoa noissa lunchboxeissa... Nimittäin hirveen helposti tossa tulee vertailua kavereiden kesken että kenellä on mitä ja kuinka paljon. Meinaan saatto hyvinkin olla että jollain oli vaan pari snaksia ja joku hedelmä ja toisilla oli sitten tämän kaiken lisäksi vihanneksia, keksejä, sämpylää, croisanttia jne... Tosi helposti tosta voi alkaa jonkinlainen kiusaaminen ja varsinkin vielä enemmän koulussa. No minähän en tälle asialle mitään voi. Joten tää nyt on tämmöstä ihmettelyä ja mietiskelyä aiheesta. Päiväkotipäivä meni tosi kivasti siis, tytöt sielä vaan ihmetteli palapeliä mun kanssa tehdessä että mitä ihmeen kieltä mä oikeen puhun... Ihan englantia mä kyllä yritin mongertaa mutta ilmeisesti ei aksentti ollut sitten ihan kohdallaan koska ne siinä sanokin että englantia se puhuu.. Eli en siis Australiaa... :DD

Tää viikko on ollu taas aivan mielettömän tuulinen ja tänäänkin ihan ihmeellinen keli. Välillä on niin pimeetä ja vettä tulee kaatamalla ja ukkonenkin jyrisee ja nyt taas paistaa aurinko. Vois siis oikeesti se kesä alkaa. Alan kohta kyllästyä tähän odotteluun. Mutta huomenna ja lauantaina on luvattu 25astetta joten ihanaa.

Viime viikonloppu meni tosi kivoissa fiiliksissä. Normaaliin tapaan Juulian kanssa koko viikonloppu. Oon ottanu vähän tälläsen asenteen että vietän siellä niiden kotona melkein kaikki viikonloput koska siellä nyt vaan on niin paljon rauhallisempaa... :D Mutta se on niille todella ok niin miksipäs ei. Ja tykkään siitä perheestä myös ihan mielettömästi !! Perjantaina meillä oli Millin 21vuotis synttärit joita oltiin juhlistamassa kiinalaisessa ravintolassa ja myöhemmin bay-baarissa. Oli ihan mukava ilta, ja onneksi lähdettiin kotiin jo aikaisin yhden aikaan jotta lauantaina jaksettiin lähteä lenkkeilemään. :) Lauantaina olikin aivan mahtava sää ja päätettiin Juulian kanssa lähteä pitkälle kauan puhutulle Frankstonin rantalenkille. Käveltiin siis parin tunnin hyvä lenkki auringon paahteessa. Oli niin ihanaa vaan jutella ja samalla urheilla hyvä lenkki. Kyllähän se aurinko sitten tekikin tehtävänsä. Tuloksena oli palanut naama ja selkä. (äiti älä huoli ensi kerralla laitan rasvaa. Lupaan! <3) Illalla käytiin syömässä sushia (meidän molempien uusinta herkkuruokaa) ja katottiin vaan leffaa. Ihanaa rentoutumista näin rankkojen viikkojen päätteeksi.

Tänään kun sitten saavuin kotiin Tullyn kanssa kinderistä odotti meitä kotona vastassa surullinen Matilda ja todella kipeä äiti :(( Brigitte on ilmeisesti saanut ruokamyrkytyksen Sydneyn työmatkalla ja nyt se raukka on kärsinyt oikeen kunnolla koko päivän. Matilda on kokopäivän ollu reippaasti sen tukena ja ihan rauhassa vaan kattonu piirrettyjä ja antanu äidin levätä. Ihana kulta ! <3 No mähän aloin heti sitten Brigitteä hoivaamaan ja olin tosi surullinen sen nähdessäni. Raukka ! Mun piti mennä tänään Juulian ja Annan kanssa dinnerille mutta sanoin heti Brigittelle että minähän en mihinkään lähe ja hoidan kaiken lasten nukkumaan menoon asti. Tottakai!! Siis koska nimittäin Campbell on työmatkalla juuri tämän yön... :( Se soitti mulle ja kerto olevansa tosi pahoillaan kun en pääse dinnerille ja oli todella kiitollinen että hoidan kaiken. Sanoin sille että miksi en hoitaisi te olette mun perhe täällä ja todellakin hoidan! Äsken sitten hain Brigittelle lääkkeitä ja poweradea jotta se sais jotain alas. Kohta teen lapsille iltaruoan ja laitan ne nukkumaan. Toivon että tulee helppo ilta... Päätin myös tulla sisälle nukkumaan poolhousesta jotta jos yöllä jollekkin tulee joku hätä niin oon hollilla ja Brigitte saa nukkua. Toi ruokamyrkytys on vaan aikamoinen tauti...

Toi teksti oli kirjoitettu viime viikon torstaina... En jaksa alkaa muokkaamaan sitä. Olen laiska, väsynyt ja liian kiireinen.

Mutta tänään on tiistai. Jo. Ulkona sataa vettä kun hitto esterin pyllystä ja on satanut koko päivän. Positiivisella asenteella edelleen oon jatkanu ja tänään olin ihan älyttömän ylpee meijän muksuista. Täällä on kamala ongelma ainakin meijän koululla kun noin kaikki vanhemmat ajaa lapset kouluun ja koulusta kotiin. Melkein kukaan ei kävele vaikka matkaa olisi hyvinkin vähän. Tämä on aika suuri ongelma sillä koulussahan on sellaiset yli 700 lasta. Joka aamu ennen yhdeksää ja iltapäivällä puoli neljältä ei ole mitään toivoa ajaa tuota tietä mikä menee koululle. Se on totaallisen tukossa joka päivä. Meidän perheessä on kuitenkin sääntö ettei lapsia viedä tai haeta autolla lukuunottamatta paria kertaa kun sää on ollut oikeasti ihan uskomattoman myrskyinen. Joka päivä siis lapset kävelevät kouluun ja sieltä takas. Matkaan menee puolisen tuntia ja musta toi on älyttömän hyvä näille että ne oppii siihen ettei joka paikkaan tarvitse mennä autolla vaikka sellainen mahdollisuus olisi. Tänään sitten tuttuun tapaan kävelin Tullyn, Indigon ja Finin kanssa koulusta kotiin ja sää oli siis aivan karsee. Lapset kysy et enkö tullu autolla, sanoin "en" ja kaikki lähti mukisematta kävelemään. Mua kävi sääliks meitä kaikkia koska me oikeesti näytettiin aika raukoilta uitetuilta koirilta kun muut koulun lapset ajo meijän ohi lämpimässä autossa. Mutta voi että mikä voittaja fiilis taas tuli kun päästiin kotiin ja olin niin ylpee noista kun kaikki käveli kiltisti ja meillä oli vielä ihan hirmusen hauska matka kun naurettiin toisillemme kun näytettiin niin hauskoilta sadetakit päällä. :D Siinä sitten ajattelin että ei nää muksut nyt niin toivottomia kyllä ehkä sittenkään ole. Ainakaan tuossa asiassa.

Mulla alkaa totaallisesti loppumaan toivo kesästä. Tuntuu että päivittelen tänne joka kerta että sataa sataa sataa. Mutta ei kai nyt ihan sentään joka kerta. Harmittaa vaan kun viikonloppunakin oli jo 26astetta ja pääs oikeen ihanaan kesän makuun niin nyt koko viikolle luvattu 16astetta ja sadetta... Mutta voin luvata ja taata että kun se kesä sitten oikeesti alkaa niin saatte kuulla mun marinaa ja valitusta kuinka on liian kuuma ja kamalaa. :D Ikinä kun ei osaa olla tyytyväinen mihinkään. Mutta nyt mä oon tyytyväinen ainakin siihen että sain kolme lapsista jo nukkumaan, Brigitte ja Campbell on ulkona. Hugo ja Finn pelaa vielä tietsikalla mutta niillä onkin vasta puol ysi nukkumaan menoaika. Ja ne on helppoja. :) Tälle viikolle ei oo pahemmin mitään suunnitelmia Juulian kanssa tehty koska ollaan tässä kauheen kovalla säästökuurilla. Tai siis mä ainakin yritän olla. Siinä säästämisessä kun en mikään mestari ole. Mutta kovasti yritän ! Haluttais hotellihuone varata uudeks vuodeks Melbourneen, ja sehän ei mitään halpaa sitten tule olemaan.. Jos enää ees mistään saa huonetta. Saa nähdä miten käy. Kaikki rullailee kivasti siis ja elämä maistuu aika hyvältä tällä hetkellä. Olen onnellinen ja nautin joka hetkestä täysillä.

Kuvasatoa viikkojen varrelta näin lopuksi:

Pikkuset pennut lähtivät tossa parisen viikkoa sitten. He olivat päättäneet mennä koriin nukkumaan. Paketit päässä kastroinnin takia.

Omatekemää tosi huppuhyvää makaroonilaatikkoa.

Matilda ei millään tajunnut tota peliä. Sain ainakin hyvät naurut.

Millillä oli 21-vuotis synttärit ja Julle reippaana tyttönä teki kortin! <3

Lenkkimaisemaa.

Täällä kelpaa kyllä lenkkeillä.

Ihanaa aamupalaa.

Lisää kuvateksti

Extreme-lenkkeilyä. 

Salaattia.

Spiderman Matilda.

Tully ja sen keltanen LEGO-reppu

Spiderman sammahti. Ihana <3

Juulian skumpat. Rankan viikon jälkeen maistu kyllä molemmille.

Melbourneen.

Lauantai-illan outfittiä

Mummin ja papan lähettämä kortti tuli vihdoin !! Kiitos <3 osuva teksti !!

Brigitten tekemää super hyvää sushia!

Yks lemppariruoka täällä. Tonnikalaa, riisiä, quinoaa ja paistettuja vihanneksia. Nam!!

Hyvää viikkoa ympäri maailmaa !!

Love,

Noora

Ruokakulttuuri

Heippa !

Oli pakko tulla kirjoittamaan tänne eräästä asiasta mikä todellakin vaivaa nyt. Mä oon tässä alusta asti katsellut tätä näiden ruokakulttuuria ja tottumuksia syömiseen. Lapsille tehdään lunchboxit kouluun joka tarkoittaa siis voileipää (pullamössöä), kahta snaksia eli muffinsia/keksiä/suklaata/sipsejä sekä yhtä hedelmää. Kun lapset tulevat koulusta ja avaan lunchboxit koulupäivän päätteeksi, sisältö on karmivan näkönen. Ensinäkin perheen vanhin poika ei syö ikinä leipää, laitan sinne sisälle sitten mitä tahansa. Hän ei myöskään syö hedelmää, tietenkään. Boxista on hävinnyt ainoastaan snaksit ja kyllä, yleensä ainoastaan silloin kun sinne olen laittanut jonkun hyvän ja hyvin epäterveellisen suklaapatukan. Ja mähän näitä epäterveellisiä "ruokia" en sinne omasta tahdostani laita vaan se nyt vaan on sanottu että näin teet. Eli toisin sanoen hän syö päivän aikana yhden ainoan suklaapatukan ennen illallista joka on kuudelta illalla. Ja siis tämä leipä minkä olen tehnyt aamulla menee roskiin. Joka päivä. No muut lapset eivät ole vielä kerenneet kyllästyä voileipään, joka on minusta suuri ihme. Raukka lapset. Mutta lunchboxien sisältö on karmiva. Leipä on jyrsitty niin että reunoja ei ole syöty. Tottakai ei koska ne ovat pahoja. Leivät pitää siis aamulla halkaista kahtia jotta lapset pystyvät paremmin syömään keskiosan. Mandariinistä on imeskelty vain sisäosa ja "kuoret" on syljetty takaisin boxin sisälle koska nekään ei ole ilmeisisti syötävän hyviä. Snaksit ovat tietenkin syöty mutta jos joku ei ole suussa maistunut tarpeeksi hyvältä se on syljetty boxin nurkkaan. Tämä kaikki odottaa minua joka päivä puoli neljältä.

Normaali päivän ruokailu on tämä: Aamulla lapset syövät muroja, mieluiten suklaamuroja tai weetbixejä hunajalla tai oikeastaan hunajaa weetbixeillä... Laitan kuulemma aina liian vähän hunajaa... No sitten koulussa tosiaankin aamupäivällä lapsilla on morning tea jolloin syödään yksi snakseista. Seuraavaksi on lounas jolloin syödään voileipä ja hedelmä. Sitten on vielä koulussa afternoon tea jolloin syödään toinen snaksi. Kotiin päästyään kello on neljä. Lapsilla on kamala nälkä. Ymmärrän. Silloin on mahdollista saada joku snaksi. Taas.. Eli esimerkiksi jonkinlainen sipsipussi tai vaikka hedelmää jota kukaan ei tietenkään halua. Kuuden aikaan on illallinen joka on sitten lihaa/kalaa/kanaa riisin, pastan tai (harvoin) perunan kanssa. Kasviksiakin yritetään lapsille syöttää mutta huonosti uppoo tietty. Eli illallinen on ihan perus ruoka. Tämän jälkeen jälkiruoka lähes joka ilta. Jäätelöä, jugurttia tai hedelmää. Siinä se. Tämän reissun jälkeen osaan todella arvostaa enemmän suomalaista ruokakulttuuria ja sitä että meillä saa koulussa kunnon ravitsevan lounaan eikä siitä joudu edes maksamaan mitään.

Tänään sitten olin Juulian kotona päivällä ja mietimme että no mitäs me tehtäisiin lounaaksi. Jääkaapissa ei ollut lihaa ollenkaan, ei oikeastaan mitään mistä olisi edes saanut ruokaisan salaatin aikaiseksi. Pelkästään hiilareita sisältävää ruokaa joka nyt ei ihan uppoa tähän meidän "vähähiilariseen" ruokavalioon. Kaiken lisäksi Juulia on keliakikko joten hänen on erittäin vaikeaa miettiä mitä pystyy syömään. Varsinkin jos tarjolla on leipää, muroja tai pastaa. No syötiin sitten todella epäterveellinen lounas jonka jälkeen molemmat olivat aika hiilenä tästä tilanteesta, että esimerkiksi Juulian kotona ei ole ollut normaaliin lounaaseen aineksia minään päivänä. Tulin myöhemmin kotiin ja ihmettelin asiaa Brigittelle. Kerroin että Juuliaa harmittaa kun hän ei kehtaa kysyä rahaa jotta voisi käydä ostamassa itselleen lounastarpeita eikä hän viitsisi siihen palkkaansa kuluttaa. Siihen Brigitte sitten ihan puun takaa tokaisi, että Noora me ollaan tässä Campbellin kanssa pohdittu että miksi meidän kuukausittainen ruokabudjetti on ylittynyt nyt monena kuukautena ja syyksi he olivat keksineet sen että minä syön liian tuhdin lounaan. Eli siis minä kokkaan itselleni lihaa ja kasviksia lounaaksi joka on liikaa. Olin aivan äimän käkenä. Mitä ihmettä?! Australiassa on tapana syödä lounaaksi leipää, leipää ja leipää. Mä en voi kokata itselleni lämmintä ruokaa koska sitten lapsetkin alkaisi pyytämään lämmintä ruokaa eikä se olisi hyväksi. Ymmärrän että heillä on ruokabudjetti ja että on todella kallista ylläpitää näin monen henkilön syömisiä mutta silti... Joten minun pitäisi nyt sitten tästä lähtien syödä lounaaksi leipää. Sitä pullamössöä missä ravintoarvot ovat varmasti oikein kohdallaan... Ensimmäiseksi mieleeni tuli että mitä ihmettä enhän mä millään voi pärjätä sellasella lounaalla koska treenaan täällä aika mielettömästi. Tarvitsen vähintään niin paljon proteiinia täällä kun nyt olen saanut. Toiseksi voi että sitä häpeän määrää... Tuntuu että mun syömistä on tässä seurattu oikeen suurennuslasilla että kuinka paljon mä nyt syön. Ja kolmanneksi joka kerta tästä eteenpäin kun syön jotain tulee mun mieleen ajatus syönköhän mä nyt liikaa. Okei ehkä typerää ajatella noin ja päivän päätteeksi Brigitte tuli kysymään multa että enkai mä loukkaantunu ja että oli jutellu Campbellin kanssa joka oli sanonut että voi ei miksi menit sanomaan Nooralle noin? Nyt kerrot heti sille, että me rakastetaan sitä eikä meitä haittaa yhtään jos se syö isomman lounaan. :D Ihana että sanoi noin mutta tottakai se nyt automaattisesti mulle tulee aina mieleen kun alan miettimään että mitäs tänään lounaaksi. No ehkä mä sitten vaan yritän keksiä jotain. Sovittiin Juulian kanssa että meidän pitää tehä joku suunnitelma tähän yhdessä. Koska siis sama homma on Juulian kotona. Enkä mä todellakaan sano että tässä ruokakulttuurissa on jotain väärää tai että nää on kamalia kun ei "anna" mun syödä, mutta onhan tää nyt vähän hassua, että päivällä syödään maailman pienin lounas kun kulutetaan kaloreita pitkin päivää ja illalla juuri ennen nukkuumaan menoa syödään tuhti dinner... Ei mee ihan yks yhteen mun mielestä. Mutta maassa maan tavalla.

Mutta ei me täällä nälkään kuolla, siitä ei huolta paniikkiin  ! :)) :D Kunhan halusin tulla vähän kirjottelemaan teille tästä näiden ruokailutottumuksesta. On se kumma miten voikin olla niin erilaiset ruokailutottumukset maiden välillä. Vaikka ihan ymmärrettävää sillä onhan tätä välimatkaa esimerkiksi Suomeen aika hirmusen paljon.

Nyt tää (kaikesta huolimatta)elämäänsä tyytyväinen alkaa nukkumaan ! Huomenna Brigitte lähtee Sydneyhin työmatkalle ja minä jään yksinhuoltajaksi kotiin. Toivottakaa tsemppiä !! Perjantai-iltaa odotellessa. Millin 21st synttäreitä menemme nimittäin viettämään. Tästä kaikesta lisää ensi kerralla.

Love,
Noora

Parempaan päin.

Heippa !

Näinhän se on. Kun on huonoja päiviä ja hetkiä niin pakkohan niitä hyviäkin on tulla, se on vaan pakko ! Näin mä ainakin uskon ja se mihin uskoo, tapahtuu.

Päätin maanantaina että mulla on parempi viikko, otin uuden viikon positiivisemmalla asenteella vastaan ja lopetin turhan stressaamisen. Tässä talossa ei vaan stressaten tuu mitään. Jos ollaan myöhässä jostain niin sit vaan ollaan, jos maitolasi kaatuu lattialle niin sitten kaatuu. Jos keittiö on pommin jäljiltä niin sit on. Näin elämä on helpompaa. Oon ottanu ehkä vähän enemmänkin sellasen asenteen, että nää ei oo mun lapsia, mä en "joudu" olee näiden kanssa kun tän ajan kun oon täällä ja en oo vastuussa siitä millasia ihmisiä näistä tulee. Toisaalta oon myös todennu sen että ei nää ihan toivottomia oo. Tai täällä Australiassa ainakaan. Täällä on aikalailla kaikki lapset samanlaisia kiukuttelijoita ja ainakin nyt nää lapset ketä tunnen niin saa aikalailla tahtojaan läpi ja vanhemmat rakastaa täällä niin paljon lapsiaan että tekee mitä vaan että ne on onnellisia ja tyytyväisiä. Musta niiden tapa ei oo ihan oikee, mutta ehkä mun ei nyt vaan oo siihen puuttumista. Erilaiset kulttuurit on selvästi Suomella ja Australialla. Tietenkin. Mun on hyväksyttävä tää asia nyt vaan ja annettava olla tää mun suuri haaste missä yritän tehä näistä "parempia" ihmisiä. Tottakai mä oon näille edelleen tiukka ihan siihen asti kunnes mulle sanotaan etten saa olla sellanen mutta lopetan vaan stressaamisen siitä että mitä näistä tulee. Brigitte on kyllä sitä mieltä että mä oon hyvä näiden lapsien kanssa niin kaikki on siis oikein hyvin.

Leipomuksia.

Pennut on täällä vielä keskiviikkoon asti. Todettiin tossa että nyt on niiden aika mennä. :D

Lentokentällä.

Tiistaina oli yks ihanimmista ja odotetuimmista päivistä täällä. Juulia Suomesta, joka on siis mun kaveri ollut jo parisen vuotta saapui tänne meille. Hän on nyt siis aupairina meidän perhetuttu perheessä tässä ihan 15min kävelymatkan päässä ja voi että meillä tulee varmasti ihan mahtavaa aikaa täällä. Juulia oli meillä siis tiistaista perjantaihin asti mun kanssa pool housessa asustelemassa ja muutti perjantaina uuteen kotiinsa. Oli ihan hassua jotenkin kun niinkin pitkän ajan kun neljä päivää joku oli mun kanssa kokopäivän aina lasten kanssa. Ihan mahtavaa kun pysty jakamaan tuntemuksiaan tästä arjesta täällä ja joku oikeesti näki kuinka rankkaa tää homma täällä voi olla. Brigitte anto mulle kyllä tosi paljon vapaata kun Juulia oli meillä niin päästiin kiertelemään paikkoja ja shoppailemaan Frankstoniin ja tietty urheilemaan. Ihan mahtavaa että Juuliakin rakastaa juoksemista niin sain lenkkikaverin !! Kyllä vaan treeni kulkee paremmin kun on joku kenen kanssa reenata. Päätettiinkin ottaa ens viikolle sellanen tavote että juostaan joka aamu kuudelta lenkki ennen kun meillä alkaa työt. Saa nähä miten meijän käy !

Monopolia poikien ja Juulian kanssa.

Laitoin Juulian tietty tekemään kaikki hommat. Ei vaiskaan. Tehtiin yhdessä todella hyvää makaroonilaatikkoa lapsille.

Pelättiin Mubin kanssa ukkosta.

Ja vietettiin ihana kuvaushetki <3

Juulia kuuli siis mun kautta että perhetuttu perheemme etsii au pairia ja tajusinkin siinä Juuliaa kentältä hakiessani että voi elämä, sehän on nyt siis mun vastuulla että tykkääkö se olla täällä ja tykkääkö se perhe Juuliasta (josta olin kyllä jo varma!). Mutta ilmeisesti kaikki on alkaunu siellä kotona todella hyvin ja Juulia on erittäin ilonen ja onnellinen. Minä myös !! Ollaan vietetty koko viikonloppu yhessä. Perjantaina salin jälkeen tehtiin ruokaa Juulian uudessa kodissa ja katottiin leffaa. Sammahdettiin tapani mukaan jo ihan sika aikasin ja sanoinkin Juulialle että ei kandee ihmetellä jos täällä alkaa väsyttää jo kasin aikaa. On tää kielen kääntäminen ja vääntäminen meinaan sen verran väsyttävää ja tottakai kaikki muu siihen vielä päälle. Juulialla on aika mahtava tilanne kyllä tällä hetkellä koska siis se on aika samassa tilanteessa kielen suhteen  missä mä olin kun tulin. Se voi puhua kaikki ärsytykset ja tuntemukset mulle ja voin samaistua ihan kaikkeen. Ihan tosi kivaa sille !! :) Lauantaina oltiinkin sitten meidän perheiden kanssa ja muiden perhetuttujen kanssa markkinoilla Morningtonissa viinitarhalla. Ihan mieletön paikka ja mitkä näkymät merelle !! Siellä oli kaikkea syötävää ja juotavaa myynnissä ja meillä oli siellä siis sellanen picnic meininki. Aurinko paisto kokopäivän joka oli tietty ihan super iso plus sille päivälle. Oli ihanaa viettää päivää tollain perheiden kanssa ja höpötellä kaikkea ENGLANNIKSI ihanille ihmisille. Tästä päästäänkin siihen, että oon tässä nyt Juulian tulon jälkeen tajunnut kuinka hyvin mä oon ruvennu puhumaan englantia !! Juulialla on aika paljon vielä hakemista ihan niinkun mulla sillon kun tulin ja autoin sitä esimerkiksi kirjottamaan viestiä sen perheen äidille ja siinä sitten tajusin että ei hitto nythän mä oon se joka tässä kirjottaa ja kertoo miten kuuluu kirjottaa englanniksi kun aina ennen mua on autettu ja opastettu että miten kirjotetaan ja sanotaan !!! Siis mikä fiilis !! Aivan mieletöntä. Olin meinaan joku kuukaus sitten aivan varma etten opi englantia yhtään sen paremmin mitä osasin kun tulin ja nyt oikeesti mulla on sellanen vaihe että mua ei saa hiljaseks ja rakastan jutella ihmisten kanssa enkä jännitä enää yhtään. Tottakai voin vielä sanoa etten todellakaan aina tiedä että onko kaikki aikamuodot oikein ja muistanko kaikki sanat mutta oon vaan hyvin onnellinen että näin suurta kehitystä on tapahtunut kolmen kuukauden aikana ! On myös ihan älyttömän tärkeetä että Juulia viettää paljon aikaa perheen kanssa eikä turvaudu muhun kun pitää puhua eikä puhu mulle vaan suomea kokoajan koska siinä se ei kyllä opi, mutta mä pidän huolen siitä että me molemmat puhutaan sujuvaa englantia täältä Suomeen tultaessamme !

Perjantai-illan herkkuja.

Campbell löysi meidän pihalta sammakon mistä koko perhe oli ihan innoissaan.

Matilda sammakkoa ihmettelemässä.

Pentuja ei sammakot kiinnostanut.

Pitäähän markkinoilla aina olla kotieläimiä.

Viinitilan maisemat.

Aika huikee paikka.

Ihan mielettömän hyvää mustekalaleipää.

Juulia and I ! Pitkä ja pätkä...

Launtai-ilta vietettiin sitten Juulialla laittautuen baarikuntoon. Oli tosi kiva viedä Juulia Morningtoniin missä käydään baareilemassa. Meillä oli tosi hauska ilta ihan kahestaan. En tie koska oon viimeks nauranu näin paljon kun tän viikonlopun aikana. On meinaan ollu sen verran mukavaa aikaa ! Saan siis olla taas todella ilonen ja onnellinen ollakseni täällä ! Ihan mahtavaa on myös se että meidän perheelle ja Juulian perheelle täällä on todella ok että me vietetään aikaa tostemme kotona ja ollaan molemmat tervetulleita kumpaankin kotiin milloin vain!

Lauantai-illan herkkuja.

Outfittiä.

Matildan mökötysilmeet.

<3

Minä ja mun monsteriauto.

Aamupalaa.

Huomenna alkaa koulu taas lapsilla ja saa nähdä kuinka rankka aamu on tiedossa... Nimittäin tänään lapset heräsivät vasta yhdeksän jälkeen jolloin huomenna pitää olla jo koulussa ! No ehkä me selvitään oikeella asenteella! Ens viikolla Brigitte lähtee myös torstaina Sidneyhin työmatkalle joten vähän erilainen viikko tiedossa. Kovasti sitä kesää täällä kaikki odottelee joka nyt ei vaan näytä kovin nopeesti alkavan... Säät vaihtelee ihan kauheen paljon. Välillä on päiviä jolloin on reippaasti yli 20astetta kun taas seuraavana päivänä voi olla vain 14astetta. Mutta kesää kohti kokoajan mennään, joka tuntuu edelleen hyvin hassulta seurattuaan Suomen syksyn saapumista.

Älkäähän vaipuko mihinkään syysmasennukseen vaan nauttikaa ihanista illoista kun saa laittaa villasukat jalkaan, kynttilät palamaan ja teepannun porisemaan. Mulla on ehkä vähän sitä ikävä. Mutta ihan yhtälailla mä sitä voin täälläkin tehdä. Ainakin vielä. :) Meillä muuten siirrettiin kelloja viime yönä tunnilla eteenpäin eli nyt on vielä vaikeempi yrittää saada sovittua skypeaikoja kun on kahdeksan tunnin aikaero. Mutta enköhän mä silti pysty skypettämään rakkailleni Suomeen.








Love,
Noora







Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille kaikkialle maailmalle !