Ruokakulttuuri

Heippa !

Oli pakko tulla kirjoittamaan tänne eräästä asiasta mikä todellakin vaivaa nyt. Mä oon tässä alusta asti katsellut tätä näiden ruokakulttuuria ja tottumuksia syömiseen. Lapsille tehdään lunchboxit kouluun joka tarkoittaa siis voileipää (pullamössöä), kahta snaksia eli muffinsia/keksiä/suklaata/sipsejä sekä yhtä hedelmää. Kun lapset tulevat koulusta ja avaan lunchboxit koulupäivän päätteeksi, sisältö on karmivan näkönen. Ensinäkin perheen vanhin poika ei syö ikinä leipää, laitan sinne sisälle sitten mitä tahansa. Hän ei myöskään syö hedelmää, tietenkään. Boxista on hävinnyt ainoastaan snaksit ja kyllä, yleensä ainoastaan silloin kun sinne olen laittanut jonkun hyvän ja hyvin epäterveellisen suklaapatukan. Ja mähän näitä epäterveellisiä "ruokia" en sinne omasta tahdostani laita vaan se nyt vaan on sanottu että näin teet. Eli toisin sanoen hän syö päivän aikana yhden ainoan suklaapatukan ennen illallista joka on kuudelta illalla. Ja siis tämä leipä minkä olen tehnyt aamulla menee roskiin. Joka päivä. No muut lapset eivät ole vielä kerenneet kyllästyä voileipään, joka on minusta suuri ihme. Raukka lapset. Mutta lunchboxien sisältö on karmiva. Leipä on jyrsitty niin että reunoja ei ole syöty. Tottakai ei koska ne ovat pahoja. Leivät pitää siis aamulla halkaista kahtia jotta lapset pystyvät paremmin syömään keskiosan. Mandariinistä on imeskelty vain sisäosa ja "kuoret" on syljetty takaisin boxin sisälle koska nekään ei ole ilmeisisti syötävän hyviä. Snaksit ovat tietenkin syöty mutta jos joku ei ole suussa maistunut tarpeeksi hyvältä se on syljetty boxin nurkkaan. Tämä kaikki odottaa minua joka päivä puoli neljältä.

Normaali päivän ruokailu on tämä: Aamulla lapset syövät muroja, mieluiten suklaamuroja tai weetbixejä hunajalla tai oikeastaan hunajaa weetbixeillä... Laitan kuulemma aina liian vähän hunajaa... No sitten koulussa tosiaankin aamupäivällä lapsilla on morning tea jolloin syödään yksi snakseista. Seuraavaksi on lounas jolloin syödään voileipä ja hedelmä. Sitten on vielä koulussa afternoon tea jolloin syödään toinen snaksi. Kotiin päästyään kello on neljä. Lapsilla on kamala nälkä. Ymmärrän. Silloin on mahdollista saada joku snaksi. Taas.. Eli esimerkiksi jonkinlainen sipsipussi tai vaikka hedelmää jota kukaan ei tietenkään halua. Kuuden aikaan on illallinen joka on sitten lihaa/kalaa/kanaa riisin, pastan tai (harvoin) perunan kanssa. Kasviksiakin yritetään lapsille syöttää mutta huonosti uppoo tietty. Eli illallinen on ihan perus ruoka. Tämän jälkeen jälkiruoka lähes joka ilta. Jäätelöä, jugurttia tai hedelmää. Siinä se. Tämän reissun jälkeen osaan todella arvostaa enemmän suomalaista ruokakulttuuria ja sitä että meillä saa koulussa kunnon ravitsevan lounaan eikä siitä joudu edes maksamaan mitään.

Tänään sitten olin Juulian kotona päivällä ja mietimme että no mitäs me tehtäisiin lounaaksi. Jääkaapissa ei ollut lihaa ollenkaan, ei oikeastaan mitään mistä olisi edes saanut ruokaisan salaatin aikaiseksi. Pelkästään hiilareita sisältävää ruokaa joka nyt ei ihan uppoa tähän meidän "vähähiilariseen" ruokavalioon. Kaiken lisäksi Juulia on keliakikko joten hänen on erittäin vaikeaa miettiä mitä pystyy syömään. Varsinkin jos tarjolla on leipää, muroja tai pastaa. No syötiin sitten todella epäterveellinen lounas jonka jälkeen molemmat olivat aika hiilenä tästä tilanteesta, että esimerkiksi Juulian kotona ei ole ollut normaaliin lounaaseen aineksia minään päivänä. Tulin myöhemmin kotiin ja ihmettelin asiaa Brigittelle. Kerroin että Juuliaa harmittaa kun hän ei kehtaa kysyä rahaa jotta voisi käydä ostamassa itselleen lounastarpeita eikä hän viitsisi siihen palkkaansa kuluttaa. Siihen Brigitte sitten ihan puun takaa tokaisi, että Noora me ollaan tässä Campbellin kanssa pohdittu että miksi meidän kuukausittainen ruokabudjetti on ylittynyt nyt monena kuukautena ja syyksi he olivat keksineet sen että minä syön liian tuhdin lounaan. Eli siis minä kokkaan itselleni lihaa ja kasviksia lounaaksi joka on liikaa. Olin aivan äimän käkenä. Mitä ihmettä?! Australiassa on tapana syödä lounaaksi leipää, leipää ja leipää. Mä en voi kokata itselleni lämmintä ruokaa koska sitten lapsetkin alkaisi pyytämään lämmintä ruokaa eikä se olisi hyväksi. Ymmärrän että heillä on ruokabudjetti ja että on todella kallista ylläpitää näin monen henkilön syömisiä mutta silti... Joten minun pitäisi nyt sitten tästä lähtien syödä lounaaksi leipää. Sitä pullamössöä missä ravintoarvot ovat varmasti oikein kohdallaan... Ensimmäiseksi mieleeni tuli että mitä ihmettä enhän mä millään voi pärjätä sellasella lounaalla koska treenaan täällä aika mielettömästi. Tarvitsen vähintään niin paljon proteiinia täällä kun nyt olen saanut. Toiseksi voi että sitä häpeän määrää... Tuntuu että mun syömistä on tässä seurattu oikeen suurennuslasilla että kuinka paljon mä nyt syön. Ja kolmanneksi joka kerta tästä eteenpäin kun syön jotain tulee mun mieleen ajatus syönköhän mä nyt liikaa. Okei ehkä typerää ajatella noin ja päivän päätteeksi Brigitte tuli kysymään multa että enkai mä loukkaantunu ja että oli jutellu Campbellin kanssa joka oli sanonut että voi ei miksi menit sanomaan Nooralle noin? Nyt kerrot heti sille, että me rakastetaan sitä eikä meitä haittaa yhtään jos se syö isomman lounaan. :D Ihana että sanoi noin mutta tottakai se nyt automaattisesti mulle tulee aina mieleen kun alan miettimään että mitäs tänään lounaaksi. No ehkä mä sitten vaan yritän keksiä jotain. Sovittiin Juulian kanssa että meidän pitää tehä joku suunnitelma tähän yhdessä. Koska siis sama homma on Juulian kotona. Enkä mä todellakaan sano että tässä ruokakulttuurissa on jotain väärää tai että nää on kamalia kun ei "anna" mun syödä, mutta onhan tää nyt vähän hassua, että päivällä syödään maailman pienin lounas kun kulutetaan kaloreita pitkin päivää ja illalla juuri ennen nukkuumaan menoa syödään tuhti dinner... Ei mee ihan yks yhteen mun mielestä. Mutta maassa maan tavalla.

Mutta ei me täällä nälkään kuolla, siitä ei huolta paniikkiin  ! :)) :D Kunhan halusin tulla vähän kirjottelemaan teille tästä näiden ruokailutottumuksesta. On se kumma miten voikin olla niin erilaiset ruokailutottumukset maiden välillä. Vaikka ihan ymmärrettävää sillä onhan tätä välimatkaa esimerkiksi Suomeen aika hirmusen paljon.

Nyt tää (kaikesta huolimatta)elämäänsä tyytyväinen alkaa nukkumaan ! Huomenna Brigitte lähtee Sydneyhin työmatkalle ja minä jään yksinhuoltajaksi kotiin. Toivottakaa tsemppiä !! Perjantai-iltaa odotellessa. Millin 21st synttäreitä menemme nimittäin viettämään. Tästä kaikesta lisää ensi kerralla.

Love,
Noora