Change of life: Suomi

Heippa vaan.

Oon tässä nyt pitkään jo pohtinut, että mitä tälle bloggenilleni teen kun sieltä maailmalta nyt palasin. Ajattelin jatkaa. Ehkä. En oo vielä päättänyt. Mutta nyt päätin silti ainakin tulla päivittämään kuulumisiani jos tätä joku nyt vielä käy lukemassa.

Suomessa ja kotona oleilua on nyt jo kestänyt reippaasti yli kuukauden. Hullua kuinka aika oikeesti menee vaan sellasta vauhtia että! Välillä tuntuu etten olis ikinä ees ollut missään. Välillä taas herään siihen että yritän kovasti ymmärtää etten oo enään Australiassa. Sellasia tilanteita on tosi useesti kun oon ihan omissa ajatuksissani tai paikoissa tai henkilöiden kanssa jotka muistuttavat ja jopa saavat mut ajatuksissani luulemaan olin paikkani olevan Mount Elizassa.

Mitkä mun fiilikset nyt sitten tällä hetkellä ovat Australiaa ja kaikkea siellä tapahtunutta kohtaan? Edelleen sekavat. Oon huomannut että taidan kärsiä jostain pienestä masennuksen poikasesta tällä hetkellä. Ainakin aika-ajoin. Sillä tosi usein vaan tuppaa olee tunne ettei yhtään mikään huvita. Uskon kumminkin että kaikki mun laidasta laitaan vuoristorata fiilarit on ihan normaaleja ja lähtee ajan kanssa rauhottumaan. Edelleen kauhee ikävä on lapsia ja koko perhettä. Suru siitä etten ehkä ikinä nää ketään mulle tosi tärkeetä ihmistä sieltä. Oon miettiny että kirjottaisin kirjeen Brigittelle mutta se on nyt ainakin tällä hetkellä vielä vaan ajatuksen tasolla ja yritän aina välillä hamotella päässä että mitä sanoisin. Olis niin paljon sanottavaa. Enkä mä siinä todellakaan mitään menettäis jos yrittäisin saada heiltä ymmärrystä ja sovintoa. Ne kaikki on mulle kumminki niin tärkeitä että olis ihan älyttömän typerää olla yrittämättä !! Oon ihan varma että Brigitte miettii ihan samaa kun nyt on saanu vähän etäisyyttä tähän asiaan. Tai ainakin toivon niin.

Suomi kuulumisista sen verran että elämä on alkanu rullailee kumminkin tosi kivasti täällä ja oon myöskin nauttinu olostani ihan suunnattomasti. Kotona on ihanaa. Ja kavereiden kanssa. Ja treenaamassa. Töitä sain samantien. Todella hyvällä tuurilla !! Viis päivää kerkesin kotona olla ja heti tuli ilmotus että ottavat mut Studio25 töihin!! Oon siis oikeesti tosi onnellisessa asemassa enkä vaan välillä tajua kuinka kiitollinen mun pitäis olla. Oon alkanu taas treenaamaan mun entisen personal trainerin kanssa ja oon nauttinu treenaamisesta ihan mielettömästi! Saa taas ihan uutta puhtia uudesta treeni-ohjelmasta ja ruokavaliosta. Kouluihinkin hain. Sosionomilinjalle sekä liikunnanohjaajalinjalle. En kumminkaan tiedä kuinka kauheesti kouluun haluan. Tai tiedän että haluan ihan mielettömästi kouluun mutta tiedän myös että maailma huutaa mua vieläkin ihan järkyttävästi !! No saa nähdä miten käy opiskelun. Mutta jos en kouluun pääse, voi olla että ens syksynä kirjottelen sitten taas jostain toisesta maasta. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja otan kaikki uudet haasteet ja tuulet ilolla vastaan!